Luukku 8

Kalevala löytää uusia muotoja populaarimusiikissa

1970- ja 1980-lukuja pidetään suomalaisen rock-kulttuurin kultakautena, joka synnytti valtaisan määrän erilaisia artisteja, jotka varioivat kalevalaista perinnettä. 70-luvulla oli kansalliseepoksen nimeä lainannut proge-yhtye Kalevala, 80-luvulla hypnotisoiduimme Ismo Alangon shamanistisesta ja primitiivisestä esiintymisestä Sielun veljissä tai Eppu Normaalin lyriikoista.

1990-luku toi uudet puitteet kansallisen mytologian kierrättämiselle. 1990-luvun alun lama, liittyminen Euroopan Unioniin ja kansainvälistymispaineet yhdistyneenä tehokkuusvaatimuksiin saivat nuorisossa aikaan reaktion, jossa etsittiin inspiraatiota Suomen kielestä, muinaisuudesta ja esiteollisen ajan identiteeteistä. Kiinnostus Kalevalaa kohtaan oli yritys tavoittaa suomalaisuuden myyttinen aamunkoitto kännykkäkulttuurin ja tietokoneiden aikakaudella.

Kingston Wallin Petri Walli loi Intian uskontojen ja Kalevalan pohjalta oman erilaisen suomalaisuuteen liittyvän maailmanselityksensä, joka nojasi vahvasti Lemminkäisen kallioluolan etsijän ja ”nykyshamaani” Ior Bockin perheen saagaan. Kingston Wallin viimeiseksi jääneen Tri-Logy-levyn (1994) tekstit herättivät kuulijoissa kummastusta, sillä sanoituksissa oli omaperäisiä äänteellisiin samankaltaisuuksiin perustuvia sana- ja nimenselityksiä.

1990-luvulla vaikutti siltä, että Kalevala ja kansanperinne herättivät uudella tapaa kiinnostusta myös kansainvälisissä populaarimusiikin ja -kulttuurin ympyröissä. Värttinästä tuli uuden maailmanmusiikkibuumin kautta kansainvälinen menestystarina ja Britanniasta saapui Suomeen ”sekopäinen” levytuottaja Bill Drummond, joka kehitti idean kuvitteellisista suomalaisista artisteista, kuten saamelaisesta punk-yhtyeestä, ja alkoi toteuttaa ideoitaan synnyttämänsä levymerkin, Kalevala Recordsin, puitteissa.

Heavy metal on populaarimusiikin kategoria, jossa mytologioilla on erityisen keskeinen rooli. Heavy metal -musiikki ja Kalevala ovat kohdanneet useassakin yhtyeessä. Taustalla on laajempi 1990-luvun alkupuolella metallimusiikin piirissä esiin tullut kiinnostus eri maiden omia mytologioita ja kansallisia projekteja kohtaan. Toki kiinnostus mytologioihin oli heavy metallin piirissä voimakasta jo 1970-luvulta lähtien, mutta Suomessa heavyn nousua saatiin odotella vuosituhannen vaihteeseen saakka.

Kenties tunnetuin kalevalais-vaikutteinen viittauskohde heavy metal -yhtyeistä on Amorphis ja sen kappale My Kantele. Se on esitetty kerta toisensa jälkeen esimerkkinä suomalaisen metallimusiikin ja kansallisen mytologian siteistä, sillä sanoitukset on soveltaen otettu Kantelettaren englanninkielisestä käännöksestä, runosta Eriskummallinen kantele. Kappaleessa kantele ei esiinny positiivisena voimana, luovuuden ja kulttuurin symbolina, vaan sen soitosta avautuu murhe – kantele soi surun merkeissä.

Kalevalaisia sävyjä kulkee läpi koko suomalaisen metallin kentän, aina pienimpiin ja omituisimpiin musiikillisiin alakulttuureihin asti. Esimerkiksi selkeästi viikinkimetallia soittava Ensiferum on kumartanut myös Kalevalaan ja suomalaisuuteensa päin. Joensuulais-turkulaisen Insomniumin kolmannella levyllä Above the Weeping World taas sukelletaan arvoituksellisen Antero Vipusen kautta Tuonelaan, muumioporojen ja noitarumpujen maailmaan. Finntroll kampeaa jo nimellään suomalaisuutta ja mytologiaa yhteen. Sen mielikuvituksellisissa kappaleissa papit saavat peikoilta kyytiä.

Lähteet:

Kalevalaseura

Bockin perheen saaga: Väinämöisen mytologia

Teksti: Joni Vainio

Takaisin Kalewaisen etusivulle